Sinisen veden päällä roikkuu hento usvaverho. Kesäaamu on vasta aluillaan, kun auringon ensisäteet tarttuvat verhon helmoihin ja värjäävät ne kellertäviksi. Kaislan karhealta pinnalta putoaa kirkas kastepisara veteen. Peilipinta väräjää hetken, kunnes pysähtyy taas. Luonto on vielä unessa, kun sadunomainen näkymä tallentuu herkäksi kuvaksi hiljaiseen kameraan.

Tutkimusten mukaan luonnon erityinen elvyttävä vaikutus on tavoitettavissa myös luontokuvia katselemalla. Kuvat rauhoittavat, nostavat vireystilaa ja auttavat ammentamaan mentaalista elinvoimaa. Uppoutumalla kuviin fyysinen ja psyykkinen stressi laskee ja tarkkaavaisuus paranee. Luontokuvat avaavat aistejamme ja auttavat meitä keskittymään silloin, kun emme pääse fyysisesti luontoon palautumaan.

Kuvaajalle luontokokemus kameran takana on aina ainutkertainen. Jokainen kuvaushetki on merkityksellinen ja jää mieleen. Samaa hetkeä ei enää koskaan voi elää uudelleen. Luontokuvaaminen auttaa ottamaan etäisyyttä muihin asioihin. Se harjaannuttaa keskittymistä ja kokonaisuuksien hahmottamista, kun on kiinnitettävä huomiota jokaiseen yksityiskohtaan ja luonnossa vallitseviin olosuhteisiin aina valon taittumisesta vuodenaikojen vaihteluun. Luontokuvaajan on kuljettava aina aistit avoinna.

Skeittiparkeilta metsän siimekseen

Ikimuistoinen kohtaaminen

Luontokuvauksen parhaiksi puoliksi Isotalo kertoo mahdollisuuden kehittää taitojaan jatkuvasti. Toisaalta se tuo lajiin omat haasteensa, mutta on myös iso osa palkitsevuutta. Tunne, jonka pitkään tavoitellun kuvan ottaminen tuottaa, on Isotalon mukaan euforinen. Luontoa kuvatessa ei parane olla malttamaton. Joskus unelmien kuva antaa odottaa itseään viikkoja, kuukausia tai ehkä jopa vuosia. Toisaalta tilaisuus huikeaan kuvaan saattaa tulla hyvinkin yllättäen, etenkin kun kuvauskohteena ovat eläimet.

“Euforian tunne, jonka saa, kun on yrittänyt saada jotain tietynlaista kuvaa monta viikkoa, kuukautta, ehkä jopa vuotta, on käsittämätön.”

Niilo Isotalo | luontokuvaaja

Kolme vuotta sitten Isotalo näki Facebook-ryhmässä puhelimella otetun valokuvan ilveksestä Kuopiossa ja ajatteli, että tämä saattaa olla hänen ainoa tilaisuutensa kuvata kissaeläintä luonnossa. Vaikkei Isotalolla ollut tiedossa tarkkaa paikkaa, jossa ilves oli tavattu, ja vaikka oma mieli oli skeptinen kohtaamisen suhteen, kävi hän pari-kolme viikkoa joka aamu sopivia paikkoja läpi muun kuvauksen ohessa ja toivoi tapaavansa eläimen.

Yhtenä aamuna kaurispellon laitaa ajaessaan Isotalo huomasi kookkaan eläimen kulkevan pitkin tienviertä. Eläin oli hieman metsäkaurista suurempi, mutta erityisesti sen erikoinen kävelytapa kiinnitti Isotalon huomion. Kun eläin pysähtyi, kääntyi hetkeksi katsomaan taakseen ja jatkoi sitten rauhassa matkaansa tien yli pensaikkoon, ei lajista ollut enää epäselvyyttä.

Syke kohoten Isotalo pysäytti auton tienlaitaan lähelle pensaita, joihin ilves hävisi, ja huomasi maahan painautuneesta polusta eläimen kulkeneen samasta kohtaa useammankin kerran. Isotalo istui auton taakse odottamaan kameran kanssa, eikä mennyt kauaa, kun pensaikosta alkoi kuulua rapinaa. Siinä samassa ilves seisoi polulla, josta oli hetki sitten hävinnyt metsään, ja tuijotti Isotaloa suoraan silmiin. Eläin ei ollut pelokas, enemmänkin uteliaan oloinen ja yleisolemuksesta päätellen nuori. Kymmenisen sekuntia ilves antoi aikaa kuvata itseään, kunnes käveli rauhallisesti takaisin pensaikkoon. Kohtaamisen jälkeistä olotilaansa Isotalo kuvaili epätodelliseksi ja hetken häntä jopa jännitti, että muistikortille tapahtuisi jotain, ennen kuin kuvat olisivat tallessa kovalevyllä. Niin ainutlaatuinen kokemus oli.

“En edes yrittänyt lähteä seuraamaan sitä. Hyvät kuvat oli jo saatu, eikä ajatus tiheästä ryteiköstä ja muutaman metrin päässä lymyävästä ilveksestä tuntunut hyvältä, vaikkei ilveksistä ihmisille vaaraa juuri olekaan.”

Niilo Isotalo | luontokuvaaja

Kuvauksellinen Kuopio ja Pohjois-Savo

Paljon luonnossa liikkuva Isotalo ei osaa nimetä kuvauspaikoista ehdottomia suosikkejaan, mutta tietyt paikat hän tunnustaa erityisen näyttäviksi tiettyinä vuodenaikoina. Esimerkiksi Kuopion Maaningalla kesäyöt ovat upeita runsaan sumun, lintujen ja muun eläimistön ansiosta.

Talvipakkasilla maisemakuvauksessa Isotalon suosikkikohteita ovat jokien sulapaikat, jolloin kosket alkavat höyrytä ja rantojen puut peittyvät kuuraan. Olosuhteiden kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana, sillä vaatimuksena on vähintään viisitoista pakkasastetta ja tuulen nopeus lähes nolla. Ylös täytyy ponkaista anivarhain ja päällä täytyy olla paksu vaatekerros. Pohjois-Savon talvessa sopivat olosuhteet usein täyttyvät ja monet isoista koskista pysyvät sulana läpi talven. Myös eläinten kuvaaminen on mahdollista, sillä sulapaikoilla Isotalo on onnistunut ikuistamaan talvehtivia laulujoutsenia, koskikaran, saukon ja minkin. Viime talvena vastaan tuli hieman harvinaisempi vieras, kun Isotalo kuvasi joen äärellä merikotkan.

Syksyisin Isotalo suuntaa usein kuvaamaan öisiä revontulia, joita näkyy Savossakin. Erityisesti vesistöjen rannoilla saa upeita kuvia, kun reposet heijastuvat sulasta vedestä. Hienojen tulien näkeminen vaatii kuitenkin hieman kärsivällisyyttä ja tilanteen seuraamista, jonka vuoksi isotalo suosittelee seuraamaan esimerkiksi Facebookin Revontulikyttääjät-ryhmää.

4 vinkkiä luontokuvauksesta kiinnostuneelle

1. Valitse oikea ajoitus

Vinkkinä aloitteleville luontokuvaajille Isotalo kehottaa liikkumaan luonnossa suosituimpien kellonaikojen ulkopuolella. Hän muistuttaa kaikkien tietävän, miltä auringonlaskut näyttävät, mutta esimerkiksi usvaisen hämärät kesäaamut hiljaisilla pelloilla ovat ihan oma lukunsa. Kesäöisin valo on usein todella kaunis ja eläimetkin liikkuvat aktiivisemmin.

2. Huomioi luonnonvalo

Isotalon mielestä upeiden kuvien perässä ei myöskään tarvitse matkustaa kauas, eikä suunnata somen suosituimpiin kuvauspaikkoihin. Kun tutustuu omaan lähiseutuun erilaisissa valo-olosuhteissa, huomaa, kuinka kaunis luonto on kaikkialla ympärillämme, ja oppii samalla, millaisia valokuvia mihinkin aikaan kannattaa ottaa. Isotaloa itseään eivät ulkomaanmatkat juurikaan enää edes kiinnosta, kun koto-Suomessakin on niin paljon nähtävää ja kuvattavaa.

3. Merkkaa paikat kartalle

Hyvä kikka on merkata kiinnostavat paikat muistiin karttasovellukseen, esimerkiksi Google Mapsiin. Isotalolla itsellään on tapana laittaa talteen potentiaaliset kuvauspaikat pelloista jokiin ja jopa yksittäisiin puihin. Hän myös kirjaa ylös paikat, joissa on nähnyt eläimiä tai harvinaisempia lintuja. Tällä tavoin kuvausreissuja on helpompi suunnitella, eivätkä hyvät kohteet unohdu ja jää myöhemmin harmittamaan.

4. Kuvaa paljon

Tärkeimpänä vinkkinä Isotalo mainitsee, että kuvaamaan oppii vain kuvaamalla. Oma tyyli löytyy kyllä ajan myötä, eikä kannata liiemmin välittää, millaisia kuvia kaikki muut ottavat. Tärkeintä on nauttia hommasta ja kuvata sitä, mikä itselle on luontevinta.

“Suosittelen tutustumaan lähiseutuihin erilaisissa valo-olosuhteissa. Tämä asia oli itselle täysin käänteentekevä.”

Niilo Isotalo | luontokuvaaja

Niilo Isotalo Instagramissa: @niiloi

Artikkelin kuvat: Niilo Isotalo | luontokuvaaja ja Kuopio-Tahko Markkinoinnin yhteistyökumppani